torstai 23. elokuuta 2012

Varautumista talventuloon

Kylmät ilmat saapuivat tänä vuonna aikaisin ja melkein tuli kiire valmistautua talven tuloon... Poikasille olisi tarkoitus neuloa varpaiden lämmittimiksi huopatossut ja Novitan sivuilla on kiva tossuohje, tosin jätän nuo korvat ja hännän tekemättä :)

Ohje on aika pienille tossuille näin vanhemman poikani kannalta, hänen jalkansa kun on jo kokoa 43, mutta ihanainen työkaverini oli tehnyt laskelmat juuri tuon kokoisiin tossuihin ja luovutti kopion laskelmistaan myös minulle. Tämä helpotti suunnattomasti tossujen neulomista. Jossakin vaiheessa tossujen tekoa minulla alkoi kuitenkin usko loppumaan siihen, että mahtaako tossuista sittenkään tulla oikean kokoiset, niin järjettömän isoilta tossut tuntuvat. Pakkohan siitä oli kuva sitten ottaa. Kuvassa tossu ennen huovutusta vierellään saajansa jalka...

Lankana tossuissa on Novitan harmaa Huopanen Lampola. Aloitussilmukoiden määrä näissä tossuissa on 56 ja kokonaispituutta tossulle kertyy 48cm.
Saapa nähdä kutistuuko tossut saajalleen sopivan kokoisiksi vai pitääkö jalkaa vielä kasvattaa.
Laitan sitten tietoa jahka tossut ovat päässeet pesukoneesta :)

Tässä vielä kuva ensimmäisistä tekemistäni huopatossuista. Nämä tosin tein virkkaamalla ja ohje näihinkin löytyy Novitan sivuilta.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Omenakauden avaus

Taas niitä saa, ihania kotimaisia omenoita. Miehen isoäiti lähetti kymmenkunta omenaa miehen mukana minulle ja pitihän niistä tehdä satokauden ensimmäinen omenapiirakka.
Tämä omenapiirakka on lasten ehdoton suosikki. Ohje on alunperin Yhteishyvä- lehdestä. Hieman olen tehnyt muutoksia ohjeeseen, kuten tuplannut muruseoksen määrä, joten tässä minun versioni ohjeesta.

Muru-omenapiirakka
Pohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
100 g sulaa margariinia
1 dl maitoa

Täyte:
1,5 l omenoita

Muruseos:
100 g sulaa margariinia
2 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota kananmuna ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää taikinaan myös juokseva margariini ja maito. Sekoita mahdollisimman vähän. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle.
Kuori ja viipaloi omenat (kotimaisille omenoille riittää huuhtelu). Levitä viipaleet taikinan pinnalle.
Sekoita muruseoksen ainekset keskenään ja ripottele pinnalle.
Paista piirasta 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Tarjoile esimerkiksi vaniljakastikkeen kanssa. Meillä tarjoiltiin piirakka Flora vanillan kera, nams :)

tiistai 14. elokuuta 2012

Amigurumi vinkki, osa 7: "Osien kiinnitys"

Amigurumit koostuvat usein monesta osasta ja ainakin allekirjoittaneelle kävi alkuun niin, että osat tuli neulottua kiinni toisiinsa ihan miten sattuu ja tulos oli sitten sen mukanen. Paljon tuli purettua ja uudelleen neulottua, kun en hölmö tajunnut asetella osia kiinni toisiinsa ennen niiden kiinni neulomista.

Tämänkertainen vinkki koskeekin yksinkertaisesti amigurumin kokoamista. Yksinkertaisuudessaan vinkki on se, että osat kannattaa kiinnittää toisiinsa ensin esim. nuppineuloin ennen kuin aloittaa varsinaisen neulomisen :)


Ennen kuin kiinnitin sinisen angryn osat toisiinsa, sommittelin ne paikoilleen nuppineuloin. Näin varmistin sen, että osat ovat edes suurin piirtein oikeilla kohdillaan, ettei sitten taas tarvitsisi purkaa ja mennä yritä ja erehdy menetelmällä etiäpäin...

Suosittelen kokeilemaan tätä vinkkiä. Se on helppo ja parantaa lopputulosta huomattavasti :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kesän ensimmäinen brita

Kesä on jo melkein ohi, mutta sain vasta nyt leivottua kesän ensimmäisen brita kakun. Ihanainen kummipoikani saapui vanhempineen ja sisaruksineen kyläilemään, joten pitihän sitä jotain leipasta. Ja kun pakastimesta löytyi raparpereja, niin asia oli sitä myöten selvä.

Leipomisen lomassa meinasi sattua kunnon keittiökatastrofi. Minulta oli nimittäin leivinjauhe päässyt liki loppumaan ja juuri ja juuri sain britaan tarvittavan määrän kopisteltua purkin pohjalta taikinaan. Miten ihmeessä näinkin paljon leipovalta voi leivinjauho loppua melkein kesken?!?! Ei voi ymmärtää.

Tässäpä ohje Raparperi-britaan

Pohja:
150 g  voita tai leivontamargariinia  
1 1/2 dl  sokeria             
4  kananmunan keltuaista          
2 dl  vehnäjauhoja    
2 tl  leivinjauhetta   
1 1/2 dl  maitoa
                 
Marenki:
kananmunan valkuaista         
2 dl  sokeria

Täyte:
1 l  raparpereja
2,5 dl  sokeria
tilkka vettä
2  liivatelehteä
4 dl  vispikermaa

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen jatkaen vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää. Levitä marenkiseos taikinan päälle. Ripottele marengin päälle, puoliväliin saakka, mantelilastuja.
Paista 175 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes marengin pinta on vaaleanruskea.

Valmista täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen vähintään viideksi minuutiksi. Kiehauta raparperit kattilassa, pienessä vesitilkassa yhdessä sokerin kanssa. Ota kattila liedeltä, purista vesi liivatteista ja lisää raparperiseokseen.  Anna jäähtyä. Vaahdota kerma tukevaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon raparperiseos. Mikäli rapaprperiseos on kovin vetistä, siivilöi osa nesteestä pois ennen kermaan lisäämistä.

Kokoa kakku. Leikkaa kakkulevy puoliksi. Päällimmäiseksi kakkulevyksi tulee se, johon olet ripotellut mantelilastut. Laita pohjalevy tarjottimelle ja levitä sille raparperi-kermaseos. Nosta toinen kakkulevy päälle ja ripottele halutessasi pinnalle vielä tomusokeria.

Brita on itsessään niin makeaa, että hieman kirpsakka täyte sopii siihen todella, TODELLA hyvin. Ja maistui tämä jopa kaksivuotiaalle kummipojallenikin :)

Putkilointoilu sen kun jatkuu...

Kun sitä kerran on päässyt vauhtiin, niin eihän sitä malta lopettaa... Alkukesästä päällystin ensimmäisen pahviputkilon koteloksi virkkuukoukuille ja noin kuukausi myöhemmin toisen pahviputkilon myöskin koteloksi virkkuukoukuille. Taas on noin kuukausi vierähtänyt ja uusi putkilo saanut päällisen :)

Tällä kertaa vuorossa oli astetta isomman pahviputkilon päällystäminen. Isäntä toi joskus pyynnöstäni töistä piirustusputkilon, joka on vuosikaudet säilyttänyt sisällään pitkät neulepuikkoni. Sen verran kurjan näköinen putkilo on ollut, ettei sitä ole kehdannut ihmisten ilmoilla pidellä, mutta nyt asiaan tuli muutos... Tämän putkilon päällisen tein aiemmista poiketen neulomalla, sillä eihän neulepuikkoputkiloa sovi virkkaamalla päällystää. Langaksi valitsin tarjoushyllystä löytämäni 7 veljeksen raitalangan.

Aloitin työn virkkaamalla (niin mitähän hetki sitten sanoinkaan...) pohjan kokoisen pyöreän kappaleen. Tämän jälkeen poimin käännösvaiheessa silmukat sukkapuikoille ja aloitin aina oikein neuleen neulomisen. Tätä jatkoin, kunnes neuleen mitta vastasi putkilon pituutta.

Kannen aloitin samaan tapaan kuin pohjankin eli virkkasin ensin sopivan kokoisen pyöreän kappaleen ja taas käännösvaiheessa poimin silmukat sukkapuikoille. Sen sijaan, että olisin neulonut aina oikein, tein kanteen 3o+2n joustinneuletta. Lopuksi virkkasin pienen kaaren nepparia varten.

Aikaisemmissa putkiloissa minulla on ollut heti päällisen aloitusvaiheesta saakka selkeä visio siitä, miten sen koristelen jahka sen saan valmiiksi. Tässä sen sijaan vain tein päällisen ja sitten tulikin tenkkapoo... Minulla ei ollut minkäänlaista visiota siitä, miten päällisen koristelisin. Toki pelkkä raitakuosikin on ihan kivan näköinen, mutta silti minulla oli koko ajan sellainen olo, että jotain tuosta päällisestä puuttuu. Onneksi hyvä työkaverini saapui apuun ja putkilon nähdessään sanoi heti, että hän näkee "luikeron" kissan putkilon kylkeen. Siitä se ajatus sitten lähti, kiitos Sari :)

En ole mikään piirtäjä, joten etsin kuvan kissoihin googlettamalla. Hieman yksinkertaistin kuvaa ennen kuin leikkasin kissat mustasta huovasta ja liimasin putkilon kylkeen ihan Eri keeper yleisliimalla. Huomasin, että huovasta on helpompi ja siistimpi leikata kuvio, kun huovan laittaa kahden paperin (joista toisessa on kuva leikattavasta kuviosta) väliin ja kiinnittää papereihin nuppineuloin.

Kissa poikkeaa varmaan idean lähteen visiosta, mutta toivottavasti hän antaa anteeksi idean muokkaamisen... ;)

perjantai 10. elokuuta 2012

Suklaiset macarons-leivokset

Kaapin perukoilla on ollut jo vuosikaudet jäätelökone, joka vihdoin pääsi käyttöön poikani monen viikon kärttämisen jälkeen. Kokeilin tehdä hunajajäätelöä ja koostumus oli mitä parhain, mutta hunajaa lorahti sen verran paljon, että jatketaan harjoituksia ja laitetaan ohjetta sitten joskus, kun kokeilen jäätelön tekoa uudelleen :)

Jäätelön teosta jäi kuitenkin yli kananmunavalkuaisia ja kun kaapista löytyi vielä mantelijauhetta ja tomusokeria, niin ei muuta kuin macarons leivoksia tekemään. Olen tehnyt näitä pikkuherkkuja pari kertaa aiemminkin ja nyt ajattelin kokeilla suklaisia versioita.
Olen aina tehnyt macarons leivokset Ewelyn's Cakeheaven blogissa olevalla ohjeella, joka taas on peräisin Call Me Cupcake blogista. Tässä kuitenkin ohje suklaiseen versioon.

Macarons
110 g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)
4 rkl sokeria
100 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta

Sekoita mantelijauhe, tomusokeri sekä kaakaojauhe keskenään. Nämä kannattaa siivilöidä ainakin kertaalleen, jotta seos olisi mahdollisimman "sileää".
Vatkaa valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua ja lisää joukkoon sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa kunnes vaahto on paksua, kiinteää ja kiiltävää. Sekoita kuivat aineet joukkoon nuolijalla. Älä sekoita liikaa. Taikina on valmista, kun siihen lusikalla vedetty vako umpeutuu noin 10 sekunnissa. Jos näin ei tapahdu, sekoita taikinaa hieman lisää, sillä se löystyttää taikinaa. Toista vakotesti, kunnes taikina on sopivaa.
Laita taikina pursotinpussiin, jossa on iso pyöreä tylla. Pursota leivinpaperilla vuoratulle pellille halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia "nappeja". Kopauta peltiä pari kertaa ja jätä napit sitten lepäämään reilu puoleksi tunniksi. Tänä aikana leivosten pinta jähmettyy. Leivokset ovat valmiita uuniin laitettavaksi, kun niiden pinta on jähmettynyt niin, ettei taikina tartu sormeen, kun pintaa koskee.
Paista leivoksia 150 asteisen uunin keskitasolla 10-13 minuuttia. Älä paista liikaa, jottei pinnan väri muutu rumaksi. Anna leivosten jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte:
1 dl kermaa
130 g tummaa suklaata

Lämmitä kerma kattilassa höyryäväksi. Älä lämmitä liian kuumaksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää kerman joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes seos on tasaista. Voit lämmittää seosta hieman lisää, jotta suklaa sulaa joukkoon tasaisesti. Jäähdytä seos hyvin ennen kuin täytät sillä macarons leivokset..

Itse jäähdytin suklaaseoksen kylmävesihauteessa ja kun seos oli riittävän kylmää, vatkasin sen vaahdoksi.

torstai 9. elokuuta 2012

Veikeä Bob-omb amigurumi-avaimenperä

Aloittelin amigurumien tekemisen noin puolisentoista vuotta sitten työkaverin innoittamana. Ja kun minä jostain innostun, niin sitten sitä etsitään tietoa ja ohjeita tuntitolkulla kirjoista ja internetin syövereistä.

Aika alkuvaiheissa törmäsin Wolfdreamer:n blogiin, josta olenkin löytänyt monia amigurumiohjeita, mistä kouluikäiset poikani pitävät. Sivuilla on mm. paljon Pokemon sekä Super Marion hahmojen virkkausohjeita. Itse tykästyin poikien ohessa Super Marion mainioon pommihahmoon, Bob-ombiin. Se on jotenkin niin hellyyttävän näköinen :)

Alkuperäinen ohje Bob-omb:iin löytyy täältä.
Ohje on englanninkielinen, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Tekemisessä voi käyttää apuna tekemääni pientä virkkaussanastoa. Bob-ombin täytössä kannattaa myös kokeilla mustan amigurumin täyttövinkkiäni :)

Tämä on nyt jo kolmas Bob-omb hahmoni, jonka olen virkannut ja tästä veijarista teinkin avaimenperän kiinnittämällä hahmon askartelukaupassa myytävään valmiiseen avaimenperälenkkiin. Saapa nähdä kenen kyytiin tämä pamahtava pikkuveijari päätyy ;)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Amigurumi vinkki, osa 6: "Mustan osan täyttäminen"

Kun tein ensimmäisen mustan amigurumin osan ja täytin sen vanulla, oli edessä ikävä yllätys. Vaikka kuinka tiiviisti virkkasinkin, paistoi valkoinen vanu aina jostain kohdin silmukoiden välistä.


Siinä ei auttanut muu kuin raaputtaa päätä ja miettiä, miten saisin osan täytettyä hieman siistimmin. Tokihan sitä voisi neulalla "tiivistää" niistä kohdin, joista täyte paistaa läpi, kuten jossakin amigurumi-kirjassa opastetaan, mutta se on niiiiin työlästä, että siihen en tahtonut ryhtyä.

Sitten minulla välähti (tosin en usko että olen ensimmäinen, joka tämän on keksinyt), minullahan oli rikkinäisiä mustia sukkia, joista olin ajatellut tekeväni joskus koirille leluja. No... nyt sai koirien lelut odottaa ja sukat joutaa uuteen käyttötarkoitukseensa. Ei muuta kuin leikkelemään sukasta sopivan kokoinen pala amigurumin sisään ja uudelleen täyttämään. Ja lopputulos näkyy tässä.

Nyt ei paista valkoinen täyte enää silmukoiden välistä :)

Eli vinkki lyhyesti... Leikkaa mustasta sukasta/sukkahousuista sen kokoinen pala, että se peittää amigurumin osan seinämät kokonaan ja tulee hieman ylikin amigurumin sisältä. Tämän jälkeen lisää täytettä sukan sisään ja lopuksi käännä yli tuleva sukan osa amigurumin sisään täytteen päälle niin, että täyte ei näy lainkaan sukan sisältä.

Ja tokihan tätä vinkkiä voi soveltaa muunkin väristen amigurumien ja sukkien kanssa :)